Näytän ka-ma-lal-ta.
Maanantaina ulkouima-altaan vessassa tuijotin peilikuvaani epäuskoisena. En minä voi näyttää tuolta. En minä ole tuossa. Ei minun vartaloni ole tuon näköinen.
Peilistä tuijotti takaisin tyttö, jolla oli ällöttävät jenkkakahvat, oksettavan kokoiset reidet ja tuskin näkyvä vyötärö.
Mittasin tänään reisien paksuimman kohdan ympärysmitan ja sain tulokseksi 60 senttiä. Hyihyihyihyi.
Pakko saada tehtyä jotain tälle. Mulla ei kyllä ole yhtään kunnollisia liikuntavaatteita mukana: ainoastaan lökärit (tai ehkä pikemminkin käyttäisin sortseja tässä säässä), mihin voisin kyllä yhistää topin, mutta minkäänlaisia hyviä juoksukenkiä mulla ei oo.
Söin tänään perheen vanhimman tytön tekemää rocky roadia jälkkäriksi kaksi palaa, jotka olivat oikein onnistuneita. Kävin sen jälkeen vessassa ja mietin oksentamista - kyseessä ei ollu ainoa kerta, sama tuli mieleen myös maanantaina.
Tuntuu täysin absurdilta, että mulla olisi joskus oma perhe. Että asuisin edes yksin. Että löytäisin jonkun vierelle. Oon yheksäntoista vuotta ja kolme kuukautta ollut ilman ketään, joten toi kaikki tuntuu niin epätodennäköiseltä, omituiselta, vaikealta kuvitella. Sellasen tulevaisuuden kuitenkin haluan.
Mutta pelottaa etten tuu koskaan saavuttamaan sitä. Että elän kaksistaan koirani kanssa, että oon yksinäinen, että mulla ei oo ketään muuta kuin haukkuva karvakasa vierellä.
Scared shitless on just oikee termi tähän. I am scared shitless that the future is going to be like that.
Joidenkin on helppo kuvitella perustavansa perheen oman rakkaan kanssa - niiden, joilla on joskus ollut se oma rakas, niiden äärettömän onnekkaiden ihmisten, jotka ei oikeestaan todennäköisesti edes tiedä olevansa mun mielestä äärettömän onnekkaita.
Mä en ymmärrä miksen voi kuulua heihin. En vain ymmärrä. Jonkin täytyy olla vialla, mussa täytyy olla jokin vialla.
Se onkin yks syy miks tunnen itseni rumaksi. Munhan täytyy olla ruma, koska kukaan ei oo koskaan halunnut seurustella mun kanssani. Looginen päätelmä, eikö?
Ehkä mun ois parasta mennä nukkumaan. Antaa unen sallia mun paeta näiden syövyttävien ajatusten seasta.
Totta on ainakin se, että mun on laihdutettava.
Voi tyttö pieni :( Älä ikinä ala laihduttaa, voit mun blogista lukee että siitä ei seuraa mitään muuta ku se että elämästä tulee pakkomielteistä paskaa :/ Et sä sitä halua! Sun koossa ja ulkonäössä ei oikeesti oo yhtään mitään vikaa, ja suosittelen tajuamaan sen nyt eikä sitte ku on jo liian myöhästä <3
VastaaPoistaSitä paitsi rumuudella tai kauneudella tai ulkonäöllä ylipäänsä ei oo mitään tekemistä seurustelun kans. Ei ihmiset seurustele toistensa kans ulkonäön takia! Ihmiset ei myöskään seurustele toistensa kans tiettyjen luonteenpiirteiden takia. Ihmiset seurustelee sillon ku ne löytää just sen oikeen ihanan tyypin jonka kans vaan klikkaa, oli se toinen sitte minkä näkönen tai minkälainen vaan. Mieti vaikka sun omia ihastumisia. Tuskin oot ihastunu pelkästään toisen ulkonäköön, tai siihen että joku on ystävällinen tai hyvä piirtämään? Ei, sä oot nimenomaan ihastunu siihen toiseen ihmisenä, sen kokonaisuuteen ja just siihen ite tyyppiin etkä mihinkään sen yksittäisiin seikkoihin. Monella menee ikuisuus löytää se oikeenlainen tyyppi jonka kans tuntuu että voi olla täysin oma ittensä. Sitä ootellessa monilla on täysin turhia ja merkityksettömiä suhteita vääränlaisten ihmisten kans. Sulla ei oo sellasia koska oot niin romantikko (niinku mäki heheh:D) ja haluut löytää just nimenomaan sen oikeenlaisen tyypin etkä tyydy mihinkään vähempään. Se on vaan hyvä juttu ettei tarvi turhaan deittailla jotain ääliöitä! Sä oot VASTA alle 20v!!:D Sulla on koko aikuisuus vasta eessä ja paljonpaljon aikaa löytää se ihana mies ja tutustua siihen ja rakastua ja rakastaa ja perustaa perhe ja kokee kaikkee ihanaa sen kans :') Ja sit ku niin tapahtuu niin oot vaan superilonen siitä että et oo tuhlannu aiemmin aikaas mihinkään turhanpäiväsiin mäntteihin!:)