And then everything went wrong

Voi ei voi ei voi ei voi ei voi ei voi ei voi ei voi ei voi ei voi ei voi ei voi ei voi ei voi ei voi ei voi ei ei ei voi ei ei ei ei ei ei!

Se perhe, joka vois ottaa mut viideksi viikoksi, sanoi mulle toissapäivänä, että heillä on tiistaipäiviksi varattu nanny, jonka voi peruuttaa mutta että ensi viikolla olisi hyvä saada vastaus, joten mä ajattelin sitten odottaa vielä pari päivää ja koettaa saada jotain järjestettyä pysyvämpien perheiden kanssa. Sanoin tästä huolimatta äidille, että oon luvannut mennä heille, koska tuntu erittäin todennäköseltä, että näin tulee tapahtumaan ja koska en jaksanut selittää heidän tilannettaan nannyn kanssa.

Tänään aamulla sain sitten viestiä Facebookissa kysesen perheen äidiltä, että tiistaiksi varatun nannyn toimisto soitti heille eilen meidän pienen road tripin aikana ja vaati varmistusta siitä, että ottavatko he kyseisen nannyn vaiko eivät, koska hänellä on ollut kysyntää muissakin perheissä. Perheenäiti sitten varmisti asian, mikä tarkoittaa, että nyt tuokin paikka on sitten menetetty.

Perheenäiti ja tämän nykyinen auppari sanoivat, että mun olisi hyvä antaa vastaus ensi viikkoon mennessä, joten tosissani kuvittelin, että mulla on vielä vähän aikaa! Toi perhe oli äärettömän mukava ja perjantai-ilta oli ihana, mutta minkä vitun takia perheenäiti ei viittinyt nähdä vaivaa soittaa mulle ja kertoa, että Nyt ois tämmönen tilanne tässä, että mun pitää saada tietää nyt heti, että ootko sä tulossa meille marraskuussa vai et?. Oisin vastannu tohon heti myöntävästi, mun ei ois tarvinnut miettiä ees sekuntiakaan. Ja miksi helvetissä se kertoi mulle vasta tänään aamulla? Kuvitteliko ne, että ne toimi oikeudenmukaisesti mua kohtaan? Mä luulin todella, että mulla on aikaa vielä ensi viikkoon antaa vastaus ja että kaikki on ok! Äärettömän ajattelematonta tollanen, eka sanotaan että mulla on vielä aikaa ja sitten tapahtuu noin eikä edes soiteta varmistukseksi. En mä voinut mitenkään tietää, et noin tulis käymään, ei mulla ollut pienintä hajuakaan siitä että mun kannattaisi antaa vastaus heti!

Mitäköhän vittua mä ihan totta teen nyt? Mulla on vähän yli kaksi viikkoa aikaa löytää joku perhe ja sitten lennän ulos tästä paskaperheestä. Ja mitä mä sanon äidille? Voi ei voi ei voi ei voi ei voi ei voi ei voi ei voi ei. Se tulis haukkumaan mut pataluhaks ja syyttäis mua maailman suurimmaks idiootiks, jos sanoisin, että kerroin pienen valeen, koska en jaksanut selittää tilannetta, vaikka ei oikeasti olekaan mun vikani, että perhe oli epäreilu ja ajattelematon ja varmisti nannyn ottamisen ennen ku kysy multa uudestaan asiasta. Enkä mä voi sanoa sille, että valehtelin, koska kun kerroin, että oon menossa tuonne perheeseen viideksi viikoksi, äiti kertoi olevansa niin onnellinen että parahti itkemään... Tai sitten vain sanon, että kyseessä täytyy olla väärinkäsitys, koska mä lupasin kyllä mennä tohon perheeseen, mutta he eivät jostain syystä ymmärtäneetkään tai jotain.

Apuaapuaapuaapuaapuaapuaapuaapuaapuaapuaapuaapua! Ei mulle voi käydä näin, ei voi ei voi ei voi ei voi, en oo tehnyt mitään ansaitakseni tällästä asioiden pieleen menemistä ja paskaa niskaan. Miksi en voinu olla yhtä hemmetin onnekas kuin muutkin mun kaverit ja saada ihanaa perhettä heti? Miksi mun kohdalla kaiken pitää olla niin helvetin vaikeaa?

Tuntuu etten mä ees selviä tästä vapaapäivästä, kun kaikki meni nyt näin äärettömän pieleen - miten mä tuun kestämään työpäivät ja kaiken sen epätietoisuuden ja epätoivon? Tiiän, että ihmisillä on olemassa pahempiakin ongelmia, mutta mä en tosissani tiedä, mitä teen kahden viikon jälkeen.